Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

Mielenmaisemia

Kirjoittajan mielenmaisemia

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Mistä kir­joit­ta­minen alkaa? Joskus ideasta, joskus pyyn­nöstä, joskus siitä, että miettii, mitä haluaisi ymmärtää paremmin. Tällä kertaa kir­joit­ta­minen alkoi havain­noista ja sopi­vasta ajankohdasta.

Se, mitä ihmisten välillä ja mie­lessä tapahtuu, on sekä kieh­tovaa että kum­mal­lista. Olet ehkä samoin kuin minä joskus miet­tinyt, miksi joi­denkin kanssa kaikki sujuu, toisten kanssa han­kausta ei voi välttää. Miksi tun­nelma voi muuttua het­kessä tai jotkut aja­tukset jäävät vai­vaamaan. Mikä selittää yllät­tävän hyvän tai kurjan olon, ja miksi tietyt tilanteet ja kes­kus­telut tois­tuvat kuin samaa kaavaa nou­dattaen. Tai miksi joskus on ymmällään tutus­sakin seu­rassa siitä, mitä nyt on meneillään. Kuu­los­taako tutulta? Näitä mietin, ja lomalla kir­joit­ta­miseen oli hyvää aikaa.

Mat­ka­päivien rytmi ja vaih­tuvat mai­semat antavat tilaa uudelle. Pyö­räilyn ja kävelyn toistuva liike rau­hoittaa ja ohjaa olemaan läsnä het­kessä. Kun on irti päi­vit­täi­sistä rutii­neista ja vain kulkee, aja­tuk­silla on tilaa vaeltaa. Mieli täyttyy ja tyh­jenee, jär­jestyy ja uudistuu, ja tärkeät asiat alkavat löytää paik­kansa. Päätin paneutua joka päivä yhteen havaintoon ja antaa sanat sille, mitä koemme päi­vittäin, mutta jonka usein painaa pinnan alle.

Mutta ei kirja tie­tenkään ker­ralla ole valmis. Kesä­loman muis­tiin­pa­noista kasvoi seu­raavan puo­len­toista vuoden aikana tie­to­kirjan käsi­kir­joitus. Kir­joit­ta­minen on pro­sessi, jossa havainnot, ajattelu, taus­tatyö ja kir­joit­ta­minen vuo­rot­te­levat koko pro­sessin ajan. Sen voisi tii­vistää vaikka näin:

Ensin syntyy idea ja työ­ot­sikko, hah­mo­telma sisäl­löstä ja näkö­kul­masta. Sitten pitää löytää sopiva ajan­kohta kir­joit­ta­mi­selle; joskus se on heti, toi­sinaan taas ajatus saa odo­tella pidempään oikeaa aikaa. Mutta vaikka moti­vaatio olisi kova, ei mitään saa aikaan ilman, että syntyy rutiini kir­joittaa säännöllisesti.

Ensim­mäinen versio syntyy idean ja alus­tavan rakenteen poh­jalta. Sen työs­tä­minen vaatii usein tii­vis­tä­mistä, joskus tekstin lihot­ta­mista, yleensä molempia, ja tie­tenkin palau­tetta. Sitten kir­joittaa uudelleen ja uudelleen, kunnes on vii­meis­telyn aika. Silloin pie­netkin yksi­tyis­kohdat, jotka aiemmin ovat jääneet syrjään, alkavat kiin­nittää entistä enemmän huo­miota. Lopulta on aika uskaltaa lopettaa työs­tä­minen ja luopua teks­tistä ensim­mäisen kerran. Se palaa vielä kus­tan­nus­toi­mit­tajan kom­men­teilla, saa lopul­lisen silauksen, tai­tetaan ja jul­kaistaan. Ideasta on kas­vanut käsi­kir­joitus, käsi­kir­joi­tuk­sesta kirja.

Tällä kertaa tuloksena on havaintoja tun­teiden vai­ku­tuk­sesta, vuo­ro­vai­ku­tuksen mer­ki­tyk­sestä, mielen voi­masta ja ihmis­suh­teista.  Mie­len­mai­semia – mer­ki­tyk­sel­lisen elämän jäl­jillä (2020, Par­tuuna) on kirja siitä, mitä tapahtuu ihmisten välillä arjen vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­teissa. Se kuvaa hetkiä, jotka kos­kettava tun­teita, pal­jas­tavat suh­tau­tu­misen ja saat­tavat muuttaa suh­teita ihmisten välillä. Se auttaa ymmär­tämään itseä ja muita paremmin ja antaa myös mah­dol­li­suuden katsoa itseään muiden silmin. Samalla kirja on myös mat­ka­ker­tomus, joka kertoo pyö­räilyn ja kävelyn voimasta.

Teksti on alun perin jul­kaistu Tie­to­asian­tuntija-leh­dessä 2/2021.

Soita 000 000 0000