Johtamisen kaksi kovaa k:ta ovat kiinnostus ja kerskailu. Toinen lähentää, toinen karkottaa. Molemmat kertovat siitä, missä oma huomio on. Molempien ytimessä ovat ihmiset, mutta niiden käyttötarkoitus on erilainen. Toisessa korostetaan itseä, toisessa huomio on muissa.
Kiinnostus on lahja työyhteisölle. Se kertoo arvostuksesta ja luottamuksesta, siitä, että toinen on tärkeä. Kiinnostus ei ole tunkeilevaa uteliaisuutta tai välinpitämätöntä kyselyä. Se on halua tuntea paremmin ja ymmärtää enemmän. Se on tahtoa oppia ja olla samalla puolella, katsomassa maailmaa myös toisen silmin.
Kiinnostus syntyy sanoista ja teoista. Siitä, että menet luo ja otat puheeksi sen, mikä toiselle on tärkeää. Maltat odottaa omien juttujesi kanssa ja keskityt toiseen. Kuuntelet, mutta myös kyselet. Olet utelias aiheesta ja siitä, miksi se on toiselle tärkeää. Kiinnostus on aikaa ja arvostusta, sellaista arkista, joka ei vie energiaa työltä vaan tuo sitä siihen lisää.
Toisin kuin kerskailu. Vaikka joskus tuntuu niin voimauttavalta kertoa muille omista uroteoista, ei kannata unohtaa tyyliä. Sävy on usein tärkeämpi kuin sisältö. Jos kuulijoista tuntuu siltä, että leveilet saavutuksillasi unohtaen muut, muutut pikkuhiljaa työpaikan sankarista konnaksi. Puhetta onnistumista tarvitaan lisää, mutta fokuksessa on hyvä olla ensin yhteiset asiat ja muut, vasta sitten sinä. Jos omaa roolia nyt on niin tarpeen edes korostaa. Hyvät teot puhuvat usein puolestaan, mutta kerskailu peittää ne alleen usein lopullisesti.
Tutustu myös Jutteluun ja Juoruun, Ihmettelyyn ja Iloon, Harjoitteluun ja Haihatteluun, Guruun, Fraasiin, Edistämiseen ja Epämääräisyyteen, Diversiteettiin, Caseen, Balanssiin & Arvostamiseen ja Ankeuttamiseen
