Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

IMG_3496

Keskustelun merkityksestä

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Puhutko mie­luimmin itse vai mal­tatko myös kuun­nella toisen ajatuksia?

Moni tun­nistaa itsensä jom­mas­ta­kum­masta. On sel­lainen, joka haluaa itse olla aina äänessä ja kertoa oman tari­nansa tai näke­myk­sensä. Joku taas on kiin­nos­tu­neempi siitä, mitä muilla olisi sanot­tavaa, ja malttaa siksi olla hetken itse hiljaa – ja ennen kaikkea kysyä muilta, mitä näillä on mie­lessä. Tasa­painon löy­tä­minen on avain dialogiin.

Kes­kustelu luo yhteyden ihmisten välille ja yllä­pitää suh­detta. Tutus­tu­minen toisen aja­tuksiin tuo esille vaih­toeh­toisia tapoja tar­kas­tella maa­ilmaa ja muita ihmisiä. Kes­kustelu antaa myös mah­dol­li­suuden tutustua siihen, mitä itse ajat­telee. Kun puhuu toisen kanssa, kuulee samalla myös itsensä.

Kes­kustelu tekee elä­mästä elä­misen arvoista. Sen ei aina tar­vitse olla syväl­listä ja paneu­tuvaa, kevyt jutus­te­lukin vie eteenpäin. Joskus taas riittää se, että kysyy, millä mie­lellä toinen on.

Kysy­minen ja kiin­nostus ovat väyliä toisen kuun­teluun. Kaikki ehkä eivät ole sel­laisia, jotka haluai­sivat tai roh­ke­ni­sivat ottaa tilaa silloin, kun sitä ei anneta.  Silloin ei tarvita muuta kuin katseen koh­dis­ta­minen seu­rueen hil­jaisiin, ystä­väl­linen ilme ja kysymys: mitä sinä tästä ajat­telet? Se antaa paikan ryh­mässä ja mah­dol­li­suuden osal­listua yhteiseen kes­kus­teluun. Kun ottaa mukaan, ei jätä syrjään.

Soita 000 000 0000