Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija, matkapyöräilijä ja kaupunkivaeltaja.

Solmukohtia
Vuorovaikutus ja yhteisöjen maailma

Mielenmaisemia 
Juoksu, matkapyöräily, kaupunkivaellus ja mielenmaisemat.

Elämä yhdessä

Käyttäytyminen vallankäytön keinona 2/4

Yhtei­sössä tar­vitaan sekä ymmär­rystä että rajoja. Ymmär­rystä siihen, että koemme tilanteet eri tavoin. Rajoja, jotka aut­tavat tun­nis­tamaan, mikä on omaa ja mikä joukon voimaa, ja mitä toi­sil­tamme odo­tamme. Tar­vit­semme myös peilejä, jotka näyt­tävät, miten elämme yhdessä, ja jaetun näke­myksen siitä, mikä on kiel­lettyä ja mikä sal­littua, sillä muutoin omien etujen aja­minen voi viedä rik­kovaan, ei raken­tavaan suuntaan.

Yhtei­sössä tar­vitaan siis hyvää tahtoa ja yhteisiä valintoja, ei vain oman mielen mukaan toi­mi­mista. Eri­tyisen hai­tal­lista on, jos johto sallii toi­mintaa, joka han­ka­loittaa yhteistyötä.

En tar­koita, että johtaja olisi ainoa vas­tuun­kantaja. Joh­ta­mi­nenkaan ei ole vain vetäjän, vaan koko yhteisön yhteinen tehtävä. Silti siltä, joka on kes­keinen toimija sekä yhtei­sellä näyt­tä­möllä että kulissien takana, vaa­ditaan eniten. Se on aseman mukanaan tuoma vaa­timus, jota ei voi välttää, vaikka joskus mieli tekisikin. 

Minkä vain ryhmän vetäjä onkin sen suurin etu tai pahin rasite.

Mutta yhtä tyy­pil­listä kuin on ladata suu­rimmat odo­tukset joh­tajaan, on se, että näkee omat toi­veensa oikeu­tet­tuina, niistä poik­keavan toi­minnan vääränä ja tilanteen kor­jaa­misen muiden velvollisuutena. 

Vastuun siir­tä­misen hou­kutus on suurin juuri silloin, kun vastuun kan­ta­mista eri­tyi­sesti tar­vit­taisiin. Silloin kun emme olekaan yksi­mie­lisiä tai kun omat toiveet kokevat takaiskun. Kun ihmisten välit tak­kui­levat ja ris­ti­riidat alkavat kasvaa. Kun pitäisi ottaa kantaa ja tehdä jotain, että tilanne paranisi. Kun pitäisi yhdistää, eikä sallia repimistä.

Aivomme ovat kehit­tyneet huo­maamaan riskejä. Näemme uhkia, suh­tau­dumme epä­luu­loi­sesti ja olemme herkkiä pie­nil­lekin mer­keille, jotka ker­tovat jostain epä­mie­lui­sasta. Yhtei­sössä kaikki se, joka ei vastaa omia odo­tuksia ja toi­veita, tul­kitaan hel­posti epä­rei­luksi tai uhkaa­vaksi. Kokemus eriar­voi­suu­desta tai nega­tii­vi­sesta suh­tau­tu­mi­sesta lamauttaa, ahdistaa tai saa ryh­tymään vastarintaan.

Sekin on osa käyt­täy­ty­misen valtaa.

Niin yksin­ker­tai­selta kuin se voikin kuu­lostaa, ystä­väl­lisyys, hyvän­tah­toisuus ja halu ymmärtää ovat voi­ma­varoja, jotka aut­tavat yhteisöä han­ka­lis­sakin tilan­teissa eteenpäin.

Soita 000 000 0000