Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Huip­pu-urhei­li­ja ei pär­jää ilman har­joit­te­lua, eikä kil­pa­kun­toi­li­ja­kaan. Näyt­te­li­jät har­joit­te­le­vat roo­li­aan yksin ja yhdes­sä, ja ohjaa­jal­la on edis­ty­mi­ses­sä kes­kei­nen roo­li. Kir­jai­li­jat kir­joit­ta­vat kai­ken­lais­ta saa­dak­seen kynän kul­ke­maan, lau­la­jat ja muusi­kot hio­vat pie­nin­tä­kin yksi­tyis­koh­taa, kun­nes se on val­mis.

Miten työyh­tei­söt har­joit­te­le­vat? Asia­kas­pal­ve­luun ja myyn­tiin liit­tyy har­joit­te­lu olen­nai­ses­ti, samoin ter­vey­den­hoi­dos­sa, mut­ta mones­sa muus­sa orga­ni­saa­tios­sa har­joit­te­lu elää hil­jai­se­loa. Aja­tel­laan ehkä, että työ opet­taa tai koe­taan tree­naa­mi­sen ole­van pois tehok­kaas­ta työs­tä.

Kui­ten­kin juu­ri har­joit­te­lu on tie tai­tu­ruu­teen lajis­ta riip­pu­mat­ta. Saa koko­nais­ku­van sii­tä, miten ede­tään. Ehtii paneu­tua yksi­tyis­koh­tiin ja har­joi­tel­la suju­vaa siir­ty­mis­tä vai­hees­ta toi­seen. On aikaa ker­ra­ta tie­to­ja, tree­na­ta tai­to­ja ja sovel­taa opit­tua muut­tu­vis­sa tilan­teis­sa, myös niis­sä han­ka­lis­sa. Saa sään­nöl­li­ses­ti palau­tet­ta ja ohjaus­ta oike­aan niin kol­le­goil­ta kuin esi­mie­hel­tä­kin. Pää­see kokei­le­maan omas­sa rau­has­sa ja har­joit­te­le­maan yhdes­sä. Voi lei­ki­tel­lä ja kokeil­la ennen kuin on tosi­pai­kan edes­sä.

Älä aliar­vos­ta har­joit­te­lun voi­maa, vaan anna sil­le tilaa. Har­joit­te­lul­le annet­tu aika tulee monin­ker­tai­ses­ti takai­sin hyvi­nä työ­suo­ri­tuk­si­na ja ren­tou­tu­nees­sa ilma­pii­ris­sä. Samal­la luot hyvän poh­jan jat­ku­val­le oppi­mi­sel­le. Ja oppi­mis­tai­toa jos mitä tar­vi­taan työ­elä­män muu­tos­ti­lan­teis­sa.

Har­joit­te­lu on myös hyvää vas­ta­pai­noa moneen yhtei­söön hel­pos­ti pesiy­ty­väl­le hai­hat­te­lul­le. Hai­hat­te­lus­sa on usein kyse hyvien ideoi­den ja suun­ni­tel­mien pai­not­tu­mi­ses­ta toteu­tuk­sen sijaan. Vakaat aiko­muk­set val­taa­vat tilaa teke­mi­sel­tä. Kun unel­moi mitä haluai­si teh­dä, tun­tuu se jo lähes toteu­te­tul­ta. Har­mit­ta­van usein se jää vain puheek­si ja hyvik­si aiko­muk­sik­si.

Jos joh­ta­mi­ses­sa on piir­tei­tä hai­hat­te­lus­ta, ei hyvää seu­raa. Hai­hat­te­li­ja-joh­ta­jan mie­les­sä on kym­me­nen seu­raa­vaa uudis­tus­ta, asiak­kai­ta, joi­hin tuli­si ottaa yhteyt­tä ja kaik­ki ne vies­tit, joi­hin tuli­si vas­ta­ta. Ne eivät jää mie­len poh­jal­le vaan ryn­tää­vät muis­tut­ta­maan itses­tään. Ja mitä useam­min niin tapah­tuu, sen enem­män alkaa tun­tua sil­tä, että nehän on jo mel­kein hoi­det­tu. Asioi­den lisään­tyes­sä myös aloit­ta­mi­sen kyn­nys kas­vaa. Hai­hat­te­lun aikaan­saa­ma kier­re on val­mis.

Jos tun­nis­tat itses­sä­si hai­hat­te­lun piir­tei­tä, tar­tu nii­hin jämä­käs­ti. Tär­kein­tä on saa­da jotain aikaan. Aloi­ta nopeis­ta, jär­jes­tä aikaa hitaam­mil­le teh­tä­vil­le. Älä pant­taa asioi­ta itsel­lä­si, sovi yhdes­sä kuka hoi­taa. Prio­ri­soi päi­vit­täin ja mie­ti etu­kä­teen, mitä kaik­kea oikeas­ti ehtii teh­dä. Kun huo­maat vai­pu­va­si unel­moi­maan mikä kaik­ki oli­si­kin hyvä /viisasta / tär­ke­ää / tar­peen / kivaa teh­dä, palaa rea­li­teet­tei­hin. Ideat kan­ta­vat, mut­ta vain tiet­tyyn pis­tee­seen saak­ka. Vain sil­lä on mer­ki­tys­tä, mitä oikeas­ti saa­daan aikaan.

Tutus­tu myös Guruun, Fraa­siin, Edis­tä­mi­seen ja Epä­mää­räi­syy­teen, Diver­si­teet­tiin, Caseen, Balans­siin & Arvos­ta­mi­seen ja Ankeut­ta­mi­seen

Pin It on Pinterest