Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Sari Kuusela on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä elämässä ja työyhteisöjen näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Vallasta ja johtamisesta väitellyt yhteiskuntat. tohtori, tietokirjailija.

Jos­kus kan­nat­taa aloit­taa ihan alus­ta. Aloi­tuk­ses­sa on aina jotain kieh­to­vaa – kaik­ki on mah­dol­lis­ta, mitään ei ole vie­lä mene­tet­ty. Tavoi­te on kirk­kaa­na ja tun­tuu innos­ta­val­ta. Jotain uut­ta on näky­vil­lä! Joh­ta­mi­sen aak­ko­sis­sa on sama läh­tö­koh­ta. Kir­jain ker­ral­laan paneu­du­taan joh­ta­mi­sen ydin­koh­tiin. Nii­hin, jot­ka teke­vät yhteis­työs­tä tulok­sel­li­sem­paa ja nii­hin, joi­ta on hyvä vält­tää.

Arvos­tus on jokai­sen hyvän ihmis­suh­teen yti­mes­sä. Ja kuten tie­däm­me, joh­ta­mi­nen tapah­tuu suh­de­ver­kos­ton kes­kel­lä.  Ilman arvos­tuk­sen koke­mus­ta suh­teet jää­vät pin­nal­li­sik­si ja koh­taa­mi­set tak­kui­sik­si. Arvos­tuk­sen puu­te ajaa nurk­kaan tais­te­le­maan tai mur­jot­ta­maan roo­lis­ta riip­pu­mat­ta. Sil­lä arvos­tuk­sen koke­muk­ses­sa ei ole kyse ase­mis­ta tai hie­rar­kias­ta, vaan inhi­mil­li­ses­tä perus­tar­pees­ta. Ilman arvos­tus­ta meis­tä ei tule täy­si­val­tai­sia työyh­tei­sön jäse­niä, ja tulok­set­kin jää­vät vail­li­nai­sik­si.

Arvos­tuk­sen osoit­ta­mi­seen ei tar­vi­ta mitään suur­ta ja näyt­tä­vää, pie­net päi­vit­täi­set teot rat­kai­se­vat. Käy­tä­väl­lä ter­veh­ti­mi­nen ja ystä­väl­li­nen kat­se. Ne pie­net eleet ja ilmeet, joil­la ker­rot hyväk­sy­mi­ses­tä. Läs­nä­olon huo­maa­va kat­se kokouk­sis­sa, muu­ta­man sanan vaih­ta­mi­nen tava­tes­sa. Kii­tok­set puheen­vuo­rois­ta ja kiin­nos­tu­nut kat­se esi­tyk­sen aika­na. Kaik­ki se, joka ker­too toi­sel­le, että huo­maat ja pidät tär­keä­nä.

Arvo­tuk­sen vas­ta­koh­ta­na voi pitää ankeut­ta­mis­ta. Siis sitä, että onnis­tu­mi­sen ja vah­vuuk­sien sijas­ta huo­mio on aina sii­nä, mitä vie­lä pitäi­si kehit­tää. Vaik­ka tavoit­teet saa­vu­tet­tiin, oli­si voi­tu vie­lä teh­dä enem­män. Vaik­ka asiak­kai­den palau­te oli kiit­tä­vää, oli­si se voi­nut olla ylis­tä­vää. Vaik­ka pysyt­tiin aika­tau­lus­sa, oli­si voi­tu olla nopeam­pia­kin. Jokai­ses­ta suo­ri­tuk­ses­ta löy­tyy aina jotain, jos­sa oli­si voi­tu olla vie­lä parem­pia. Kun­nian­hi­mo ja tavoit­teel­li­suus ovat hyviä piir­tei­tä, mut­ta voi­vat muut­tua ankeut­ta­mi­sek­si sil­loin, kun mikään ei enää kel­paa. Ankeut­ta­mi­sel­la latis­te­taan työyh­tei­söä ja teh­dään joh­ta­mi­ses­ta pila­ku­va­mais­ta, arvos­tuk­sel­la raken­ne­taan yhteis­työ­tä ja tulos­ta.

Arvos­tuk­sen osoit­ta­mis­ta voi har­joi­tel­la, kuten mitä tahan­sa tai­toa. Se ei ole tees­ken­te­lyä vaan ker­too sii­tä, että pitää ihmis­suh­tei­ta vähin­tään yhtä tär­kei­nä kuin lii­ke­toi­min­taa­kin. Aloi­ta sil­lä, että kiin­ni­tät huo­mio­ta sii­hen, mil­lai­sen vai­ku­tel­man annat sosi­aa­li­sis­sa tilan­teis­sa. Kun kat­sot itseä­si mui­den sil­min huo­maat, tun­tu­vat­ko tapa­si läm­pi­mil­tä ja kan­nus­ta­vil­ta vai välin­pi­tä­mät­tö­mil­tä ja vali­koi­vil­ta. Jos huo­maat, ettet juu­ri kos­kaan kom­men­toi tai anna palau­tet­ta sii­tä mitä muut saa­vat aikaan, tai­taa olla tar­ve kehit­tää arvos­tuk­sen osoit­ta­mi­sen tai­to­ja. Jos­kus on kyse sii­tä, että on niin oman itsen­sä van­ki, ettei­vät mui­den teke­mi­set juu­ri kiin­nos­ta. Kun huo­mion siir­tää itses­tä mui­hin, on jo pit­käl­lä arvos­tuk­sen osoit­ta­mi­sen tiel­lä.

Pin It on Pinterest