Erilaisia tyylejä 2/3

Monessa työpaikassa ihmiset alkavat muistuttaa toisiaan, sillä omaksumme ryhmän kulttuurin nopeasti. Oma vaikutuksensa on myös sillä, että päivässä ollaan yhdessä monta tuntia. Moni myös hakee tietoisesti muista mallia, miten toimia. Olen tehnyt sitä monta kertaa itsekin.

Kun menin koulutuskeskukseen töihin, katsoin mallia pidempään kouluttaneista. Myös pukeutumisesta puhuttiin ääneen, sillä kurssipäivät poikkesivat päivittäisestä toimistotyylistä. Sain neuvoksi, että kouluttaja pukeutuu astetta muodollisemmin kuin osallistujat, ja omat havaintonikin täsmäsivät siihen. Käytännöllinen ja toimiva neuvo, vaikka näin jälkikäteen mietinkin, että siinä saatettiin hieman paikata sisäistä osaamista ulkoisella.

Mutta huomaamattani olin samalla saanut ensimmäinen opin siitä, miten ryhmä yhtenäistää jäseniään. Vasta myöhemmin oivalsin, että sain silloin myös oppitunnin organisaation hierarkiasta. Meitä ei erottanut toisistamme vain tehtävä, vaan myös ulkonäkö.

Sama tapahtuu lähes kaikissa työpaikoissa vapaaehtoisesti tai työnantajan ohjaamana. Katso kauppoja, virastoja ja toimistoja. Terveydenhoitoa ja kouluja, oppilaitoksia ja kuntia. Tiedämme, kuka on asiantuntija, kuka asiakaspalvelussa. Tiimin vetäjä tai johdossa toimiva. Osoitamme organisaatiossa olemuksellamme ja tavallamme toimia, mihin kuulumme ja keitä olemme.

Erotumme toisistamme aseman ja siihen sopivan ulkoasun lisäksi myös aktiivisuudessa. Tahto ottaa kantaa ja olla vaikuttamassa päätöksiin toistuu yleensä tilanteessa kuin tilanteessa.

On niitä, jotka ottavat kaiken ilmatilan itselleen ja puhuvat niin paljon, ettei muille jää juuri aikaa. Tilan antaminen toisille ei tule heille ensimmäisenä mieleen, sillä omiin pohdintoihin on saatava vastaus.

On niitä, jotka lähestyvät mitä tahansa tilannetta asiantuntijan roolista ja neuvovat herkeämättä muita, vaikka oma kokemus aiheesta olisi kovin vähäinen. Niitä, jotka myötäilevät kaikkea esitettyä sekä niitä, jotka ajattelevat, että riittää että on mukana, eivätkä koe tarvetta olla esillä. Aina on myös niitä, jotka ovat paikalla vain siksi, että syystä tai toisesta kokevat sen velvollisuudeksi.

Löysitkö itsesi jostain kuvaamastani tyylistä?

Aktiivisuus ei ole ainoa tekijä, joka kertoo asemasta ryhmässä. Esimerkiksi istumajärjestys on usein paljastava. Saiko paikan vaikutusvaltaisten läheltä, ohjattiinko sivummalle, vai voiko valita paikan vapaasti – ja mihin silloin kukin asettui?