Auttaminen kannattaa

Yhteisön kult­tuuri on rat­kai­sevaa halulle auttaa. Se on luon­tevaa silloin, kun sitä odo­tetaan tai kun tuntee ole­vansa luot­to­henkilö, mutta myös silloin, kun on itsekin saanut apua. Silloin aut­ta­matta jät­tä­minen joh­taisi yhteisten normien rik­ko­miseen ja siihen, että saat­taisi joutua itselleen tär­keiden ihmisten hyl­ki­mäksi. Ja sel­laista riskiä ei yleensä halua ottaa.

Mutta ei halu auttaa aina ole pel­kästään vas­ta­vuo­roi­suutta tai pyy­tee­töntä tukea. Tie­dämme kaikki, että joskus aut­ta­minen saattaa olla keino pitää hetken hen­gäh­dys­tauko. Saadaan kyllä yhdessä aikaan se, mitä pitääkin, mutta läh­tö­kohta voi olla mah­dol­lisuus jutella yhdessä, jakaa koke­muksia ja aja­tuksia. Toisin sanoen aut­ta­malla voi saada myös itselleen sosi­aa­lista tukea.

Ei se tie­tenkään tee aut­ta­mi­sesta sen vähem­piar­voi­sempaa, vaan pikem­minkin antoi­sampaa ja inhi­mil­li­sempää. Ja se hel­pottaa myös jat­kossa yhteistyötä. 

Kaikki vapaa­eh­toi­suuteen perustuva yhteistyö toimii hen­ki­lö­koh­taisten suh­teiden ja vas­ta­vuo­roi­suuden logii­kalla. Joten jos haluat syventyä luot­ta­muksen ja vas­ta­vuo­roi­suuden ole­mukseen, näet sen kirk­kaasti juuri näissä ryh­missä. Niissä huomaa myös sen, että ihmiset kysyvät neuvoa mie­luimmin sel­lai­selta, joka on tuttu ja johon voi luottaa, kuin tun­te­mat­to­malta asiantuntijalta.

Auttaa voi monella eri tavalla, mutta ehkä tär­keintä on se, että se on molem­min­puo­lista ja tasa­ver­taista. Se on oiva alku myös luot­ta­muksen virit­tä­mi­selle ja monesti myös toimiva keino päästä mukaan eri­laisiin ryhmiin.

Suhteet ver­kos­toi­tuvat ja luot­tamus ver­koston välillä kasvaa – mutta vielä her­kemmin leviää myös epä­luot­tamus ja epäilys. Kan­nattaa siis satsata hyviin suh­teisiin, vaikka se tun­tuisi vievän aikaa tai tun­tuisi alkuun epävarmalta.