Joskus työyhteisössä pelataan erilaisia pelejä. Niissä taistellaan paitsi
niukoista resursseista myös vallasta, maineesta, päätöksentekomahdollisuuksista
ja arvostuksesta. Pelin säännöt voivat olla vakiintuneita ja kaikille tuttuja,
tai ne voivat muuttua tilanteen mukaan. Ydin pysyy kuitenkin samana: tarkoitus
on voittaa vastustajat. Kuten muissakin peleissä, pelaajilla on erilaisia
rooleja: On hyökkääjiä, puolustajia ja syöttäjiä. Taktikoita ja puurtajia,
harkitsevia ja kaikkiin taisteluihin herkästi osallistuvia, kukin tyylinsä
mukaisesti. Jokainen on valinnut joukkueensa ja pelaa sen puolesta.
Tuhoavien pelien merkkejä ovat epätavalliset valinta-
ja nimityskäytännöt, epäjohdonmukainen päätöksenteko, valikoiva tiedottaminen
ja asioiden salailu. Pelit näkyvät myös arkisimmissa yhteyksissä. Joillakin
tiimeillä on erityisasema tai oikeus käyttää aikaa muuhun kuin perustehtävään.
Tavoitteet voivat muuttua jatkuvasti, tai tiedottaminen tuntuu olevan
monimutkaista ja hidasta.
Organisaatio- ja valtapelien avulla taistellaan toisin
sanoen auktoriteetista, valta-asemasta, kilpailijan voittamisesta ja muutoksen
toteuttamisesta. Halutaan siis lisää valtaa ja vaikuttamismahdollisuuksia
organisaation toimintaan. Se tapahtuu esimerkiksi liittoutumalla vertaisten
kesken tai olemalla näyttävän lojaaleja johtoa kohtaan sisäpiiriin
pääsemiseksi. Voidaan pyrkiä luomaan omaa valtakuntaa yhdessä oman
organisaation kanssa tai hankkimaan kaikki mahdolliset lisäresurssit omalle
organisaatiolle. Tai yrittää tehdä itsestä korvaamaton asiantuntijana tai tukea
tiimin riippuvuutta itsestä esimiehenä. Tyypillistä on tiedon pimittäminen tai
tarkoitushakuinen ja valikoiva viestintä. Voidaan myös toimia kulissien takana
taustavaikuttajana tai tehdä tarkoituksellisen näyttäviä tekoja oman aseman ja
tavoitteiden vahvistamiseksi.
Valtapeleillä on kaksoistavoite: niiden tarkoitus on
sekä sosiaalistaa haluttuihin tavoitteisiin ja toimintaan että hiljentää kritiikki
ongelmista. Pelejä pelataan siis paitsi omien pyrkimysten toteuttamiseksi myös
siksi, että niiden kautta ohjataan muita toimimaan pelaajan odotusten
mukaisesti.
Kun organisaatiopelit ovat menneet liian pitkälle,
pelko hiipii organisaatioon. Epäluulot ja epävarmuus saavat jokaisen puolustuskannalle
ja muokkaamaan käsityksiä työstä ja yhteistyöstä. Pelaajien ajattelu kapeutuu
ja oman ryhmän etuja ajetaan muista piittaamatta. Silloin voidaan joutua tilanteeseen,
jossa parhaimmat jättävät organisaation, osa keskittyy vain itseensä ja loput
eivät saa tilaa käyttää osaamistaan ja toteuttaa organisaation tavoitteita.
Poliitikkojen aika menee oman aseman varmistamiseen, muiden työssä
sinnittelyyn.