Sosiaaliset ansat 1/4

Mistä sosiaalisessa ansassa on kyse? Yhtenä päivänä vain huomaat olevasi jumissa. Olet aivan eri linjoilla kuin sinulle läheinen ihminen, mutta epäröit, kuinka voimakkaasti tuot sen esille, sillä toiselle asia näyttäytyy sinä hetkenä elämän tärkeimpänä kysymyksenä. Et kuitenkaan tahdo toimia arvojesi vastaisesti. Ennen niin luonteva yhdessäolo muuttuu yhtäkkiä kiusalliseksi ja tunnet olevasi ansassa.

Tunnistat paineen olla toisen kanssa samaa mieltä tai vähintään olla asettumatta eri puolelle julkisesti. Samalla pohdit, pidätkö mieluummin kiinni omasta kannastasi vai otatko riskin välien mahdollisesta heikkenemisestä. Ristiriitaisen tilanteen keskelläkin pidät silti tärkeänä olla lojaali ystävällesi, kollegalle, työryhmän vetäjälle tai sille tyypille, joka niin monesti on auttanut sinua.

Mutta juuri nyt se vain tuntuu niin vaikealta.

Sosiaalinen ansa on sitoutumisen kääntöpuoli. Mitä merkityksellisempi toinen ihminen on sinulle, sitä helpommin tunteet tarttuvat ja alat pitää samoja asioita tärkeinä ja totena. Samanlainen ajattelutapa helpottaa yhdessäoloa, mutta siitä voi tulla myös normi, josta ei voi poiketa. Odotus samanmielisyydestä voi muodostua ansaksi.

Sosiaaliseen ansaan voi pudota monesta eri syystä. Esimerkiksi luottamusansa on hyvin tyypillinen. Se syntyy, kun olet kertonut toiselle jotain hyvin yksityistä. Olet iloinen, että olette läheisiä ja pystytte puhumaan avoimesti kaikesta. Kunnes saat kuulla, että tämä puhuu asioistasi muillekin. Ansa laukesi. Olit uskonut ihmiseen, joka ei osoittautunut luottamuksesi arvoiseksi. 

Saatat myös langeta tietoisesti asetettuun ansaan. Ne ovat yleensä osa sosiaalista peliä ja niiden tarkoitus on pilata toisen maine hyödyntämällä kaikki tilanteet, joissa hän joutuu huonoon valoon. Ei esimerkiksi anneta tilaisuutta valmistautua, joten esiintyminen voi mennä pieleen. Tai häntä tölväistään näkyvästi, kerrotaan jotain luottamuksellista julkisesti, nostetaan esille aina vain huonona esimerkkinä tai nolataan jättämällä kertomatta jotakin tärkeää, jonka kaikki muut jo tietävät.

Ansaan joutuneen tilanne on tukala, eikä poispääsy ole helppoa. Siitä nimitys ansa tuleekin. On juuttunut kiinni johonkin tai tuntee makaavansa syvän kuopan pohjalla ja etsii epätoivoisena ulospääsyä.

Jäin miettimään omia sosiaalisia ansojani.

Luottamusansaan olen joutunut monta kertaa. Kun yhteishenki alkaa löytyä, keskustelu sujuu ja tunnumme olevan samalla puolella, tuntee voivansa puhua mistä vain kuin hyvälle ystävälle, vaikka kyse on esimerkiksi puolitutusta.

Ei, en tarkoita, että toinen tietoisesti asettaisi ansan, vaan että tilanne ei ollutkaan sellainen, kuin tulkitsin sen olevan. Silloin luottamuksella puhutut jutut saattavat tulla yllättäen vastaan.

”Kuulin, että olit ihmetellyt … olit puhunut, että … ilmeisesti olet sitä mieltä, että …”

Näissä tilanteissa hämmentyy ja pettyy samanaikaisesti. Näinkö tämä menikin? Ajatukset tempoilevat ja usein vain mutisee jotain vastaukseksi, ihan kuin olisi tilanteen tasalla eikä siinä olisi mitään outoa. Sillä kuka nyt haluaisi ensimmäiseksi kertoa tulleensa petetyksi?

Mutta puhetta useammin luottamusansaan joutuminen paljastuu katseista ja ilmeistä, jotka paljastavat, että muut ovat saaneet tietää sinusta jotain uutta.

Jotakin sellaista, jonka ajattelit olevan vain sinun ja hänen, sinun ja heidän välistään. Jotakin, jolle olit antanut leiman ”luottamuksellinen”, mutta se oli kuitenkin kerrottu muille.