Puhun, kirjoitan ja valmennan. Tietokirjailija, työnohjaaja, yhteiskuntatieteiden tohtori, ultrajuoksija ja matkapyöräilijä.

IMG_5209

Lannistatko huomaamatta?

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Jokainen osaa kan­nustaa mutta myös lan­nistaa. Tun­nistat tilanteen var­masti. Esi­mer­kiksi pala­ve­rissa, kun et saa puheen­vuoroa. Tai kun ehdo­tuksesi ohi­tetaan välin­pi­tä­mät­tö­mästi edes kes­kus­te­le­matta. Tur­hauttaa, ärsyttää, tuntuu epäreilulta.

Lan­nis­ta­miseen ei tarvita paljoa, vain tietty äänensävy ja sanaton vies­tintä. Sitä ei edes tar­koita, mutta silti se tuntuu: ”Tulitko ollenkaan aja­tel­leeksi että…” ”Kenen idea oikein oli…” ”Täl­laiseen ei kannata käyttää aikaa…” ”Puhuitko tästä edes…”

Lan­nis­ta­misen ydin on kokemus kiel­tei­sestä suh­tau­tu­mi­sesta. Se on ohit­ta­mista, välin­pi­tä­mät­tö­myyttä, sitä, ettei tartu rat­kaisua vaa­tiviin asioihin. Lan­nis­ta­minen voi olla myös epä­asial­lista tai epä­oi­keu­den­mu­kai­seksi koettua käyt­täy­ty­mistä.  Se on myös sitä, ettei saa mah­dol­li­suutta kehittyä.

Lan­nis­ta­mi­sella on pitkät jäljet. Tuntuu, ettei arvosteta ammat­ti­laisena tai kri­ti­soidaan har­kin­ta­kykyä. Siksi kan­nus­ta­minen on niin tärkeää. Se on tilan anta­mista kes­kus­te­lulle ja ajat­teluun hou­kut­telua. Se on tie­toista kuun­telua ja kuultuun rea­goi­mista. Mie­li­pi­teiden kysy­mistä ja sitä, että pyytää ker­tomaan lisää ja on ker­ro­tusta kiin­nos­tunut. Se on aitoa mukaan otta­mista pää­tök­sen­tekoon ja vaih­toeh­tojen poh­ti­mista. Kan­nus­ta­minen rakentaa luot­ta­musta ja hyvää yhteis­työtä. Niillä pärjää paremmin.

Soita 000 000 0000