Valtapelejä: juoruilu

Juoruilu virkistää, sen tietää moni. On viihdyttävää nauraa kommelluksille, kertoa eteenpäin mitä on kuullut ja paneutua antaumuksella muiden elämän analysointiin. Kun huomio on hetken muissa, omat ongelmat unohtuvat vähäksi aikaa.  

Kevyt jutustelu yhdistää ihmisiä toisiinsa, sanoo antropologi Robin Dunbar. Väitetään jopa, että emme edes luota henkilöön, joka ei koskaan juoruile. Sanat ”kuulitko, että…” ovatkin monen suhteen syvenemisen alku. Kun jutut pysyttelevät arkisten tapahtumien tasolla ja ovat hyväntahtoisia, kaikki on hyvin. Mutta on myös puhetta, joka tähtää muiden mollaamiseen. Moni tietää omasta kokemuksestaan, mihin pahantoiset juorut voivat johtaa.

Toisten kertoma vaikuttaa väkisinkin ajatuksiin, varsinkin, jos puhuja on joku, johon luottaa. Ja erityisen herkästi takerrumme siihen, mikä kiihdyttää tunteita ja saa kauhistumaan. Juoruilun ytimessä ovat ihmisten väliset suhteet, ristiriidat ja valtataistelut. Levittämällä juttuja rakennetaan ylimääräistä draamaa tavallistenkin tapahtumien ympärille. Kun kuuntelet, mistä yhteisössä puhutaan, pääset perille siitä, mikä ihmisiä oikeasti liikuttaa.

Pahantahtoisen jutun levittämisellä on aina syy. Se kerrotaan tarkoin valitussa tilanteessa ja kuulijoissa yritetään herättää sopiva reaktio. Osa asioista kerrotaan suoraan, osasta vain vihjaillaan. Avoimuuden ja peittelyn yhdistelmä on keino lisätä kiinnostusta ja korostaa tapahtuneen merkitystä.

Pahantahtoisen juoruilijan intressi on yleensä oma hyöty ja tahto ohjata yleistä mielipidettä. Juuri niin tapahtui kuvaamassani tilanteessa, sillä mustamaalaajan tavoite oli pudottaa asiantuntija asemastaan. Juoruilu oli yksi keino suunnata yhteisön tunnetilaa hänen haluamaansa suuntaan. Yhteinen paheksunta lähentää ja ohjaa ryhmäpaineen kautta pysymään ruodussa.

Juorut välittävät uskomuksia, tunteita ja merkityksiä, ja siksi niillä on valta muokata yhteisön todellisuutta. Tunteet tarttuvat, ja niin tarttuvat myös pahat puheet. Kaikki yhteisössä puhuttu rakentaa sosiaalista karttaa siitä, millaisia ihmiset ovat. Tai pikemminkin siitä, millaisina heitä pidetään. Ja mitä enemmän juttuja toistetaan, sitä uskottavammilta ne alkavat tuntua, vaikka ne eivät olisikaan totta. Siksi sillä, millä mielellä ja tarkoituksella puhumme muista, on niin suuri merkitys.

Juoruilu on yksi tapa hoitaa sosiaalisia suhteita, sanoo Robin Dunbar. Kiintoisaa onkin, että juoruilu samanaikaisesti sekä yhdistää että erottaa.  Se liittää samanhenkiset toisiinsa mutta luo samalla rajan heidän ja muiden välille. Juoruilu onkin tiukka normittaja, sillä se antaa mallin siitä, miten muihin tulee suhtautua. Sen lisäksi sitä voidaan käyttää myös lyömäaseena niitä kohtaan, joita ei suvaita.

Pahat puheet eivät niinkään elä virallisissa kokoontumisissa, sillä niissä on tärkeää antaa itsestään sosiaalisesti suotuisa kuva. Sen sijaan käytävät, rauhalliset nurkkaukset ja kahvihuoneet ovat oivia paikkoja juoruille. Sen sijaan julkiset taistelut käydään yleensä virallisilla näyttämöillä.