Näyttämöllä ja kulissien takana 2/2

Kaikki ryhmät muistuttavat toisiaan siinä, että niissä on hieman kiiltokuvamainen julkisivu, sen taustalla olevat ihmisiin ja asioihin kohdistuvat mieltymykset ja vastentahtoisuudet sekä ulkopuolisten katseilta piilossa oleva sisäinen elämä, josta näkee välillä välähdyksen. Mutta sen sijaan ryhmät eroavat toistaan huimasti siinä, mitä kulissien takana tapahtuu.

Jos kääntöpuoli on suunnilleen samanlaista kuin julkinenkin toiminta, kaikki on hyvin. Silloin julkisivua ei tarvitse kiillottaa eikä todellisia asenteita peitellä, vaan yhteiselämä sujuu sopuisasti. Ei aina tietenkään yhtä ihanasti, mutta jos päävire on positiivinen, on helpompi ratkaista yhdessä takkuisetkin tilanteet. Mutta jos edessä hymyillään mutta takana irvistellään, on jotain pielessä. 

Suuri ero julkisen kuvan ja kulissien takaisen toiminnan välillä kertoo siitä, että yhteistyö ei ole aitoa. Yleensä se on merkki eriarvoisuudesta ja siitä, että ihmisten välillä on kitkaa. Ulospäin halutaan näyttää, että kaikki on hyvin, joten näkyvästä toiminnasta saa periaatteessa hyvän kuvan. Silti yhteisön sisällä kaihertaa, ja sen voi aavistaa tunteiden laadusta tai niiden väkinäisyydestä.

Joskus niin yhteisöissä kuin ihmisissäkin esiintyy kaksinaamaisuutta. Luulen, että sinullakin on siitä kokemusta. Edessä ollaan yhtä mieltä, takana toista, tai toiminta saa kieroilun piirteitä. Kaikki meistä taitavat joskus sortua kaksinaamaisuuteen, mutta tapakäyttäytyjät ovat oma lukunsa. Teeskentelyä on vaikea kestää, on sitten kyse ihmisestä tai organisaatiosta.

Usein kaksinaamaisia nimitetään myös teflon-pintaisiksi, sillä palaute kimpoaa heistä takaisin jälkeä jättämättä. Heille ei myöskään tuota ongelmaa vaihtaa mielipidettä seuran mukaan. Silloin he muistuttavat hieman niitä sosiaalisia kameleontteja, joita joskus tapaa.

Sosiaaliset kameleontit ovat kuin kotonaan missä vain tilanteessa tai seurassa. He ovat yhtä luontevia johdon kokouksissa, asiantuntijoiden tapaamisessa kuin juhlissakin. He solahtavat heti uuteen harrastukseen, yleisötilaisuuteen ja messujen ständille. Ilman pukukoodiakin he onnistuvat näyttämään joukkoon kuuluvalta, käyttämään oikeita ilmaisuja ja toimimaan kuten muutkin. Tunnen pari sosiaalista kameleonttia, enkä voi kuin ihailla heidän kykyään samastua mihin vain. 

Moni muu meistä joutuu tietoisesti opettelemaan miten eri ihmisten ja yhteisöjen kanssa toimitaan, eikä kaikkea opi kerralla. Erityisen hankalaa on joskus ymmärtää, mitä tapahtuu yhteisön kulissien takana. 

Ja silloinkin, kun on jo luullut oppivansa siitä jotain, tapahtuu jotakin, joka muuttaa suunnan ihan toiseksi.

Mikään ei ole niin vakiintunutta kuin kulissien takainen toiminta.