Kulttuuri pitää otteessaan

Aina kun olemme yhdessä, kulttuuri vahvistuu. Se tapahtuu ennen kaikkea sanattomasti viestimällä. Hyväksyvä hymy, otsan rypistys tai ihmettelevä tai iloinen katse kertoo, että hyvin menee tai ohjaa palaamaan oikeille raiteille. Kulttuuri yhtenäistää, mutta ei aina lopputulos ei parhain mahdollinen.

Pahimmillaan kulttuuri on joukkovoima, joka vinouttaa käyttäytymistä ja saa ajelehtimaan ajattelematta muiden mukana. Silloin aletaan esimerkiksi rakentaa reviirejä tai suosikkijärjestelmiä, ylikorostetaan omaa roolia, arvostellaan muita tai vältellään kaikkea tekemistä. Tai suljetaan jotkut ulos ryhmästä tai heittäydytään täysin tunteiden vietäväksi ja unohdetaan kaikki muu.

Todennäköisesti jokainen käyttäytyy joskus noin, joten eikö se ole vain inhimillistä? Kyllä – ellei olotila leviä ja kärjisty toiminnaksi, joka tuhoaa kaiken yhteisen. Sillä vaikka yhteisön tapa toimia tuntuisi väärältä, vahingolliselta tai oudolta, ryhmäpaine pitää tiukasti otteessaan. Harva tekee näkyviä irtiottoja yleisestä käyttäytymismallista, sillä riskinä on joutua ulossuljetuksi. 

Mutta eikö yhteisön johto sitten ala korjata yhteistyötä hankaloittavaa kulttuuria? Niin kauan kuin asiat hoituvat, ei vuorovaikutustyyliin välttämättä kiinnitetä huomiota. Yleensä vasta siinä vaiheessa, kun tulokset heikkenevät, kulttuurin vaikutus aletaan huomata. Ja onhan muutosten tekeminen usein vaivalloista ja aikaa vievää, joten jos suuria ongelmia ei ole, on helpompi antaa toiminnan jatkua.

Voi käydä myös niin, että vinoutunut kulttuuri palveleekin syystä tai toisesta yhteisöä. Silloin se voi jatkua pitkäänkin. Inhimillistä, sekin.