Vuorovaikutuksen hälytysmerkkejä 1/2

Vaikka yhteisön tapa toimia tuntuisi sujuvan tuttua rataansa eteenpäin, kannattaa vuorovaikutuksen hälytysmerkeille olla herkkä. Hälytysmerkeillä tarkoitan sellaisia muutoksia yhteistyössä ja ilmapiirissä, jotka kertovat, että kaikki ei ole kohdallaan. Osaa niistä voisi ehkä pitää vain yksittäisen ihmisen hetkellisenä huonona käyttäytymisenä, mutta usein on kyse jostain yhteisöllisesti vakavammasta.

Joten jos huomaat jotain seuraavista, kannattaa reagoida nopeasti.

Muutokset vuorovaikutuksessa kertovat paljon. Jos keskustelu on ennen ollut vilkasta tai ainakin riittävää, mutta nyt mielipiteitä joutuu pyytämään, jotain on tapahtunut. Vaikeneminen voi kertoa ongelmien peittelystä, vastarinnasta tai yhteistyön vaikeudesta.

Yhtä hälyttävää on puhetavan muuttuminen. Jos tavanomaisen ystävällisen puheen tilalla on kritiikkiä tai pahantahtoinen juoruilu ja julkinen piikittely lisääntyvät, kaikki ei ole hyvin. Puhetavan negatiivisuus voi kertoa ihmisten välisten suhteiden kiristymisestä tai epäluottamuksen lisääntymisestä.

Ihmisten väliset suhteet ovatkin ilmapiirin herkkiä mittareita. Muutokset suhteissa, ilmapiirin jännittyminen ja klikkien ja huhujen lisääntyminen kertovat siitä, että jotain on meneillään.  Sen voi havaita myös lounas- ja kahviporukoiden käyttäytymisen muutoksissa.

Parhaita hälytysmerkkejä on yhteisön sanaton viestintä, sillä tunnetilan muutos ilmaisee senkin, mille ei vielä ole sanoja. Jos avoimet ilmeet ovat muuttuneet vältteleviksi, elekieli varautuneeksi, keskustelut yksisanaisiksi vastauksiksi ja käytävillä ohitetaan nopeasti ja tapaamisissa vaihdetaan merkitseviä katseita, ei katastrofi ole kaukana.

Se näkyy usein myös sosiaalisissa tilanteissa. Silloin vakiintuneet istumapaikat vaihtuvat, selän kääntäminen on yleistä ja keskustelun sävy muuttuu. Ennen ehkä hakeuduttiin johdon kanssa puhumaan joka tilanteessa, nyt selvästi harvemmin. Tai yhteistyö näyttää todella takkuiselta, vaikka sitä vielä jonkin verran tapahtuu.

Kaikki negatiiviset muutokset puheissa, ilmapiirissä, suhteissa ja kohtaamisissa ovat merkkejä siitä, että jotain pitää tehdä. Olot eivät palaa ennalleen odottamalla, ohittamalla tai keskittymällä muuhun. Vähitellen oireet pahenevat krooniseksi sairaudeksi, ja silloin tilanteen korjaaminen on paljon vaikeampaa.

Jos silloin sulkee silmänsä, eksyy oikealta reitiltä.