Työyhteisön sosiaalinen kartta

Suunnistamme yhteisöissä sosiaalisten karttojen mukaan. Niistä voi nähdä tärkeät henkilöt, tapahtumat, joissa on oltava mukana ja sosiaaliset vaaran paikat. Kartta paljastaa yhteisön sosiaalisen todellisuuden.

Sosiaalinen kartta on hyvin näkyvä, vaikka sitä ei ole painettu. Ei tarvitse kuin olla hetki mukana missä vain sosiaalisessa tilanteessa, niin pystyy muodostamaan mieleensä ryhmän sisäisen kartan. Kun menet esimerkiksi koulun vanhempainiltaan, näet nopeasti, ketkä ovat tuttuja keskenään ja miten opettajaan suhtaudutaan. Saman havainnon voit tehdä missä vain. Huomaat, miten ihmiset suhtautuvat toisiinsa, kuka on huomion keskipisteenä ja millainen tunnelma on. Ilmapiiri on hyvä mittari sille, kuinka yhteistyö sujuu ja mitä seuraavaksi todennäköisesti tapahtuu. Samalla voit arvioida, vastaako metsä niin kuin sinne huudetaan, kuten vanha vastavuoroisuuden laki sanoo.    

Seuraavaksi voit katsoa, miten ihmiset sijoittuvat sosiaaliselle kartalle. Ketkä ovat tukipisteitä, jotka houkuttavat luokseen, ketkä taas niitä, jotka kannattaa kiertää kaukaa. Missä ovat sosiaaliset hetteiköt, joihin voi upota, ja mikä näyttää täydelliseltä umpikujalta. Kuvainnollisesti, ja todellisuudessa.

Sosiaalista karttaa voi tulkita monesta pienestä merkistä. Esimerkiksi keskusteluissa siitä, ketkä ovat äänessä ja miten muut jatkavat puheenvuoroa tai vaihtavat aihetta. Etäpalavereissa kameran päällä olemisesta ja kommenttien määrästä, tapaamisissa istumapaikoista ja keskittymisestä yhteiseen keskusteluun tai pysyttäytymisestä omissa oloissaan. Siitä, kuinka nopeasti ja millä sävyllä viesteihin vastataan, vai vastataanko. Kuka saa yhteisössä kaiken kiinnostavan ja kenen toiveita ei oteta huomioon.

 Sosiaalinen status on nähtävissä aina, kun ihmiset kohtaavat. Sisäinen kompassimme havaitsee herkästi, millainen kunkin asema ryhmässä on.

Sosiaalisen kartan voima on paitsi siinä, että se ohjaa tehokkaasti käyttäytymistämme, myös siinä, että siitä jää vahva muistijälki. Se on osa yhteisön mielenmaisemaa, joka tekee näkyväksi sen, mitä näyttämöllä ja kulissien takana tapahtuu. Kartta muokkautuu hieman joka kerran, kun kohtaamme, mutta muuttuu hyvin hitaasti. 

Varsinkin silloin, kun ihmiset eivät tule toimeen keskenään, on asenteita vaikea muuttaa. Ehkä tiedät tilanteen? Ihmisten väliset suhteet ovatkin yksi työyhteisöjen vakioaiheista. Usein tulehtunut tilanne etenee tutun käsikirjoituksen mukaisesti. 

”Meidän” ja ”heidän” välille on revennyt kuilu, jota ei pystytä ylittämään. Usein kyse on henkilöstön ja johdon välisestä huonosta ilmapiiristä, joskus eri ammattiryhmien välisistä kiistoista, välillä kahden henkilön välisistä riidoista, joihin on kytketty myös molempien tukijat. Näennäisesti tehdään yhteistyötä, todellisuudessa tehdään kaikki voitava, että vältettäisiin kanssakäyminen. Yleisin asenne on, että ”me” olemme hyviä ja oikeassa, mutta ”he” eivät arvosta sitä eivätkä ymmärrä meitä ja työn todellista sisältöä. 

Railo voi syntyä hierarkiastakin, sillä erilaiset valta-asemat ovat omiaan herättämään epäluuloja ihmisten välillä. Kun siihen lisää sen, että meillä on taipumus ajatella, että todellinen valta piilee aina jossain muualla kuin itsellä, on ristiriita valmis. Joten jos riittävästä kanssakäymisestä ei pidetä huolta, alkavat johto ja henkilöstö etääntyä toisistaan. Sama vuorovaikutuksen vaade koskee tietenkin kaikkia muitakin, mutta moniportaisissa organisaatioissa kontaktien vähäisyys on erityinen riski.